keskiviikko 28. heinäkuuta 2021

Akileijoja


 





Ah, ruusPuistoruusu Ilouja!

Puistoruusu Ilo

 
Valamonruusu

Puistoruusu Ilo


Viljaminkeltaruusu

Tornionjokilaaksonruusu

Hansaruusu

Tove Jansson

Juhannusruusu

Herkkää kauneutta

Tiarella

 
Rönsyleimu

Ränsyleimu


Arovuokko ja kalliokielo

Pilvikuusama

Kissankäpälä


Lumipalloheisi

Röyheät rhodot

Alli


Alppiruusuistani Alli on viimeinen hankinta, eikä ole vielä yhtään talvea pihalla viettänyt. Sitä kuvialtiin kuitenkin ksetäväksi, matalakasvuiseksi ja leveäksi. Kukkii aiemmin kuin toiset alppiruusut. Ihana yllätys olikin jo ekan vuoden valkoinen kukinta sitruunankeltaisine heteineen. Hellikki oli ainut alppiruusu, joka ei tänä vuonna kukkinut. Se kylläkin näyttää kituvan ja on juuri ja juuri hengissä. Harkitsen uudestaan istutusta ja maanparannusta. Saattoi olla kiire istutuksen kanssa ja pohja voisi olla parempi. muiden kukinta osui samoihin aikoihin keskenään, runsaiten kukki tietenkin vanhin ruusuistani, Helsinki, mutta ei muissakaan valittamista ollut. Tätä näin myöhään kesällä kirjoittaessani (kun näppäimistö ei kuvia ladatessani toiminut) harmittelen kuivina roikkuvia alppiruusun lehtiä. En ole vanhempia istutuksia kastellut ja pensaat elelevät säästöliekillä lehdet käpristyneinä.

P.M.A.Tigerstedt


 
Haaga

P.M.A.Tigerstedt

Mikkeli

Helsingin yliopisto

torstai 10. kesäkuuta 2021

Huumaava syreenin tuoksu



 Syreenit ovat meillä miltein alkuperäisiä, toinen valkoinen oli istutettuna pihalle samalle paikalle kuin missä se on. Pergolan paikalla oli alunperin pieni nuotiopaikka ja kiveys. Sen laatat olen kierrättänyt kasvimaan astinkiviksi. Pergolasta halusin vanhan ajan syreenimajan ja syreenit kiertävätkin sitä ympäri. Avaramman portin molemmin puolin on kiipeilemässä alppikärhöä. Nyt syreenit ja alppikärhöt kukkivatkin yhtäaikaa. Pergola on toimimut mattopesulana ja  kylpypaikkana vanhoinen tilatankkeineen ja veden lämmityskattiloineen. Nykyisin lämmitys on jäänyt vähälle, lapset ovat jo kasvaneet ja lähdetään mieluummin samantien järveen uimaan. 






Lammen luona kesäkuussa

 

Tänä vuonna kaikki tuntuu kukkivan niin nopeasti, on vasta kesäkuun alku ja pihlajassa ja syreenissä on jo kukat. Omenapuut, kirsikat ja tuomipihlajat kukkivat valtoimenaan, mutta miltein vain yhden päivän helteessä. Vuorenkilpi sentään jaksaa pidempään. Näkymä lammen luona jaksaa ilahduttaa minua edelleen ja viehättää esteettistä silmääni. Olen tyytyväinen siihen, että haaveeni liuskekiveyksestä tuli toteutettua entisen nurmipolun tilalle. Se nostaa kasvien vihreyden paremmin esiin. Iiriksistä vasta saksankurjenmiekat kukkivat, onneksi siis on vielä odotettavaa ja uusia hetken primadonnia:).





Sipulista nousseet


Kirjoitin itselleni sivuihin ylös kaikki mitä viime syksynä istutin ja merkitsin vielä listaan mihin. Huomaan ettei muistiini ole luottamista. No, ainakin se hyöty siitä oli, että tajusin etteivät kaikki tulppaanini ole viime syksyisiä! Osa täytyy olla vanhempia ja kaikkien nimiä ei minulla ollut edes ylhäällä. Olen ajatellut tulppaanien olevan näillä leveysasteilla olevan yhden vuoden juttu ja satsannut enemmän helmililjoihin ja narsisseihin. Yllätys, yllätys, ei olekaan aivan näin!

Helmililja Muscari


Tulppaani purissima (vuonna 2018 istutettu!) ja narsissi Mount Hood samoin


Tulppaani Apricot Parrot nupullaan ruukussa

Tulppaani 'Angelique' ruukussa


Tulppaani 'Angelique'





Yllätyksekseni tämäkin näyttää olevan jo aiemmin istutettu, eli ainakin toista vuotta!