Viime vuoden kesäkuussa aloitin väriympyrän teon muotoilemalla ulkoreunat ympyräksi ja istuttamalla niihin alueisiin kasveja kesän aikana.
Heinäkuun puolen välin jälkeen lähdin hahmottelemaan välikäytävien paikkoja kaivamalla maata pois.
Oikein kunnon hellepäivänä lähdettiin likeiselle soramontulle peräkärryn kanssa, ensin kärryyn lapiointi ja sitten vielä tyhjennys. Tietysti soitettiin ja sovittiin hinnasta ensin. Yksi kuorma ei riittänyt... Taisi olla kaksi kuormaa karkeampaa ja yksi hienompaa päälle.
Tämä jätettiin sitten talveksi painumaan. Syksymmällä sitten puolisko urakoi poistamalla pintamaata vähän matkan päästä polusta pois.
Keväällä sitten kärrättiin uutta oman pihan multaa ja peltomultaa alueille ja käänsin alueita urakalla. Hikeä pukkasi. Tässä se urakka jo takana ja reunuskivien asennus menossa.
Keväällä toukokuussa tilanne näytti tältä, lisää kiviä on jo saatu reunoille täydennykseksi. Maan kääntöä ja maan parannusta, tosin pinossa olevalla peltomullalla, joka tulee tietämään armotonta kitkemistä lähivuosina. Ylimmässä kuvassa näkyy vielä syksyllisen käytävien reunaan tueksi jätetty nurmialue, jonka poisto ja kääntö oli nyt ekana vuorossa.
Keskipisteeksi havittelemani marjaomenapuu on syöty lyhyeksi jo toistamiseen - lumen päältä yltä hyvin katkomaan. Suojaukseni ylsivät vain lumen korkeudelle. Ensi vuonna täytyy kattaa päältäpäinkin...
Keltainen nurkkaus on pisimmällä, koska sen käänsin jo edellisenä syksynä ja istuttelin sipulikukkia ja lahjaksi saamani koreahohdekukan. Keltaisen viljaminruusun siirsin myös tähän alueeseen jo syksyllä. Näyttää tehneen uusia alkuja pensaasta vähän kauemmaksikin. Kukkia ei tosin pahemmin tänä vuonna ilmaantunut.
IOranssiin, punaiseen, violettiin ja siniseen alueeseenkin olen siirrellyt kasveja muualta puutarhasta. Tuntui että tilanne näytti hyvältä kun kasveja ei vielä ollut ja kaikki oli vielä selkeää. Keskusta röyhyää liiankin kanssa. Mielessäni käynyt haave matalasta valkoisesta keskustasta ei ainakaan vielä ole lähtenyt liikkeelle. Violetti reunuksissa oleva kerrottu kurjenpolvi ei siirtynytkään violettiin alueeseen kerralla - jo yhdestä siirrettävästä puskasta riitti koko alueen reunamat täyteen! Keskustan on valloittanut siirtämäni pisamakello ja rohtosuopayrtti. Hyvin viihtyviä ei raaski siirtää ennen kuin tietää mitä uutta tilalle...ja kun ei ole sitä paikkaa mihin niitä siirtäisi. Taimia siis saatavilla:).
Vuoden päästä nämä kaksi alla olevaa kuvaa, tulppaanikuva keväällä ja toisessa näkyy punaista aluetta keskikesällä. Alue hakee vielä muotoaan, mutta väriä löytyy ja koko ajan jotain on kukassa. Violetti, punainen ja sininen ovat osottautuneet väreinä hankaliksi - on vaikea vetää rajaa mikä menee vielä siniseen ja mikä punaiseen ja mikä olisi sitä välimaastoa. Violetista löytyy punertavan violettia, sinisestä penkistä liilahtavaa sinistä ja taimen paikkaa on ratkaissut myös sen korkeus ja penkistä löytyvä tila. Keltainen ja oranssi helpompia värillisesti.
