Oikein kunnon hellepäivänä lähdettiin likeiselle soramontulle peräkärryn kanssa, ensin kärryyn lapiointi ja sitten vielä tyhjennys. Tietysti soitettiin ja sovittiin hinnasta ensin. Yksi kuorma ei riittänyt... Taisi olla kaksi kuormaa karkeampaa ja yksi hienompaa päälle.
Keväällä sitten kärrättiin uutta oman pihan multaa ja peltomultaa alueille ja käänsin alueita urakalla. Hikeä pukkasi. Tässä se urakka jo takana ja reunuskivien asennus menossa.
Keväällä toukokuussa tilanne näytti tältä, lisää kiviä on jo saatu reunoille täydennykseksi. Maan kääntöä ja maan parannusta, tosin pinossa olevalla peltomullalla, joka tulee tietämään armotonta kitkemistä lähivuosina. Ylimmässä kuvassa näkyy vielä syksyllisen käytävien reunaan tueksi jätetty nurmialue, jonka poisto ja kääntö oli nyt ekana vuorossa.
Keskipisteeksi havittelemani marjaomenapuu on syöty lyhyeksi jo toistamiseen - lumen päältä yltä hyvin katkomaan. Suojaukseni ylsivät vain lumen korkeudelle. Ensi vuonna täytyy kattaa päältäpäinkin...
Keltainen nurkkaus on pisimmällä, koska sen käänsin jo edellisenä syksynä ja istuttelin sipulikukkia ja lahjaksi saamani koreahohdekukan. Keltaisen viljaminruusun siirsin myös tähän alueeseen jo syksyllä. Näyttää tehneen uusia alkuja pensaasta vähän kauemmaksikin. Kukkia ei tosin pahemmin tänä vuonna ilmaantunut.
IOranssiin, punaiseen, violettiin ja siniseen alueeseenkin olen siirrellyt kasveja muualta puutarhasta. Tuntui että tilanne näytti hyvältä kun kasveja ei vielä ollut ja kaikki oli vielä selkeää. Keskusta röyhyää liiankin kanssa. Mielessäni käynyt haave matalasta valkoisesta keskustasta ei ainakaan vielä ole lähtenyt liikkeelle. Violetti reunuksissa oleva kerrottu kurjenpolvi ei siirtynytkään violettiin alueeseen kerralla - jo yhdestä siirrettävästä puskasta riitti koko alueen reunamat täyteen!Keskustan on valloittanut sinnen ei siirtämäni pisamakello ja rohtosuopayrtti. Hyvin viihtyviä ei raaski siirtää ennen kuin tietää mitä uutta tilalle...ja kun ei ole sitä paikkaa mihin niitä siirtäisi. Taimia siis saatavilla:).
