perjantai 22. kesäkuuta 2018

Kirkasta tuli!


Se, miksi otin kuvan kasvihuoneesta ei ole sisältö, vaan ikkunat. Olin niin tyytyväinen, kun sain aikaiseksi putsata ruudut sekä ulkoa että sisältä. Muutoksen kyllä huomasi. Kasvihuonehan pitäisi pestä jo syksyllä ja minulla se on jäänyt aina kevääseen, ja kun alkukeväästä on monesti joko niin kylmä tai muuten kiire, niin aina se tuntuu jäävän kesäkuulle. Vihreää sammaltahan siellä jo taasen kasvoi. Tämä kennomuovi on siitä "kiva" että nuo painaumat keräävät likaa ja ne joutuu jynssäämään liinalla jokaisen erikseen. Pidin aina välillä tuumaustaukoja ja laskeskelin montako ruudukkoa vielä jäljellä. Täytyi kyllä välillä pakottaa itsensä jatkamaan, mutta toisaalta jälki oli palkitsevaa. Tosin ajatus siitä, että sama souvi on taas vuoden päästä edessä ei kauheasti innostanut.


Ihan ruosteessa

Ruostuneiden esineiden puutarhakeräily jatkuu; kokoelma kasvoi Singerin telineellä ja siihen liitetyllä korilla - toivotaan siihenkin ruostetta ajan kuluessa.  Alla on muutama yksivuotinen köynnös, vielä melkoisen pieniä.

Tämän työkalupakin seuraksi löytyi uusi, sinertävä, siinä alakuvassa vasta reiät porattuna tulevaa mehitähti-istutusta varten.


Porttikäytävä rakentuu

 Risuportin vaihdettua paikkaa paljuportin tieltä ja paljuportin nopeasti romahdettua alkoi projekti "porttikäytävä". Suunnittelin viiden portin käytävän ja hankin opettajakollegalta laudat ja pilarikengät.  Sitten mittailtiin, leikkailtiin, valettiin, maalattiin ja ruuvailtiin. Pilarikengissä oli kivaa se, että niissä oli erillinen tappi, joka valettiin ja sitten siihen laitettiin varsinainen pilarikenkä, jota pystyi nostamaan, kiertämään ja säätämään leveyttä. Ainut mistä piti valussa huolehtia oli, että paikka olisi kohdallaan ja tappi suorassa- siinäkin oli kyllä tarpeeksi. Tämän hermostuttavimman vaiheen jälkeen päästiin laittamaan porttipylväitä paikalleen. Lopuksi jouduimme vielä lisäämään muutamaan kohtaan valua, jotta saimme tuettua paremmin.









 Pientä viimeistelyä vaille valmis, sisäreunan kaarteessa etäisyys tolpilla 70 senttiä ja ulkoreunassa 90 senttiä. Perspektiivi teki sen harhan, että jouduimme mittaamaan vesivaaalla useampaan kertaan, jotta uskoimme että suorassa se yläreuna on. Helpompaa olisi ollut tehdä suora porttikäytävä, nyt tolppien joka kulma ei ole ihan samassa linjassa, mutta tyytyväinen olen lopputulokseen ja kestää varmasti pitkän aikaa.



tiistai 19. kesäkuuta 2018

Alppiruusutarha haaveissa

Tämä on kuvattu äidin pihalla, selvittelin mikä tämä kuulemma kestävänä kaupattu lajike on - kuvien perusteella sain selville että kyseessä on puistoalppiruusu 'Catawbriense Grandiflorum'. Suomalaisen Taimen sivulla mainostetaan kolmosvyöhykkeelle asti. Niin vain se on uskollisesti kukkinut ja kasvanut virallisesti viitosvyöhykkeellä jo pitkään ja monenlaisten talvien läpi. Tosin suojana toisella puolella on talo, mutta sen pohjoispuolella. Miltein tekisi mieli testata meilläkin, joka on virallisesti kuutosvyöhykettä.

Nämä alemmat kuvat ovat kotipihalta. Helsinki on ollut jo useamman vuoden, itse asiassa kohta yhdeksän, tosin suurimman osan siitä eri paikassa ja nyt siirron jälkeen alkanut kasvamaan paremmin. Haaga ja Mikkeli istutettiin viime vuonna ja kukkivat jo. Tutkailin jo alppiruusuja ja niiden kestävyyttä, seuraava haaveissa on P.M.A.Tigerstedt. Mittailin sille jo paikkaa... Reissussa olen nähnyt niin upeita rhodoja aikuisena, jospa nämäkin pikkuiset joskus.

Marjatanalppiruusu 'Helsinki'



Marjatanalppiruusu 'Haaga'

Marjatanalppiruusu ' Mikkeli'




Sillalla

Olihan tässä mostalgiaa, vanha jo kulunut ovi puolapuiden päällä - ikävä kyllä jotkut vieraat eivät enää uskoneet sillan heitä kantavan. Totta kyllä, että muutama lauta oli laho, mutta eihän siitä syvälle olisi pudonnut.

 Sillan pois purkamisen tilanne näytti tältä. Jee - kiviä johonkin muualle!

Kehikko käsipelein leikkaamalla, kuviosaha savusi ja teki tenän, pari terää poikki. Väitti, että liian kova juttu - kummallista. Tässä kuitenkin höylättynä riittävän hyvä, vaikkei täydellinen. Loppuvaihe olikin sitten helppoa, sen kun ruuvaamaan. Nyt uskaltaa muukin kuin omaväki sillalle.



Alkukesän ihanuuksia

Syreenipergolasta kasvihuoneelle

Punaruusujuuri pysyy kiltisti paikallaan

Kalliokielo kukkii uskollisesti

Viirukirjokanukka yllätti taas iloisesti kukinnallaan


Kultatyräkki oli etsinyt uuden paikan itselleen

Puoliskon yksi suosikki: vuorikaunokki

Näitä laukkoja pitää istuttaa lisää

Rönsyleimu valtaa altaa 

Onneksi joku idänunikko kukkiikin eikä vain jää lehdiksi

Kylttejä, kylttejä...

Kirjoittelin puoliskoni toiveesta nimikylttejä kasveille (ei suinkaan häntä varten vaan avoimen puutarhapäivän vieraille...). Tällä kertaa käytin kaakeleita, joita minulle on kertynyt sukulaisiltakin askarteluprojekteihin. Leikkasin kaakelileikkurilla siivuiksi ja kirjoitin nimet posliinitussilla. Sitten uuniin puoleksitoista tunniksi. Talveksi en taida uskaltaa jättää, lasipinnoitus näyttää kuluvan irti pakkasilla.