keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

Karviaispistiäinen

Useampana vuonna olen  törmännyt karviaispistiäiseen - nyttemmin siihen osaa jo varautua. Ekana vuonna se ehti syödä pari pensasta kunnolla ennenkuin havahduin. Silloin ostin pyretriinipohjaista liuosta, jota piti laimentaa reippaasti. Sitä on itseasiassa edelleenkin hitusen jäljellä. Tässä kuvassa on kuitenkin tätä 'keräystorjuntaa'.  Noissa reikäisissä lehdissä näkyy noita ihan pieniä vaaleita millin pituisia toukan alkuja, joista sitten kasvaa niitä kunnon kokoisia kunnon ruokahalulla varustettuja pistiäisiä. Kerään havaitsemani reikälehdet, sekä tietysti ne isommatkin toukat jos niitä jo näkyy ja kaadan kiehuvaa vettä astiaan päälle. Ainakin se vähentää tuhoja, eikä tule mitään myrkkyjä pensaaseen. Jos tarpeeksi ajoissa tajuaa, niin vähemmän näin lehtiä pensaasta menee kuin niiden aikuisten toukkien syömänä. Punaherukkaan olen huomannut joinakin vuosina samoja otuksia siirtyneen, mustaherukka ei näytä onneksi kelpaavan. Tänä vuonna en muistanut ruiskuttaa pensaita heti alkukeväästä kun toiveikkaana ajattelin että josko pistiäisistä olisi jo päästy...

 Nytten on pitänyt toistaa kierteleyä miltein päivittäin - epätoivoista taistelua, mutta toisaalta täyttyhän karviasipistiäiselläkin olla joku mahdollisuus ihmistä vastaan - eli se määrä. Vähän kyllä hirvittää kun huomaa pensaan alla olevilla lehdillä mustia pisteitä - eli niistä kaikista tullee toukkia ellei saa hävitettyä.

Koivuangervo- ja pensashanhikki 'Ölandstok' -aidanne syynäyksessä

 Keväällä ja alkukesällä sinnittelin ja odottelin että eloa alkaisi aidanteessa näkymään. Muutamaan oksaan tulikin joissain pensaissa jokunen vihreä kohta. Muuten vihreässä puutarhassa melkoinen murheenkryyni. Päädyin leikkaamaan kaikki aidanteesta alas. Paitsi keskellä komeana erottuva tähtijasmike, joka on muita muutenkin päätään pidempi.


 Näissä nyttemmin otetuissa kuvissa toivoa on jo näkyvissä. Eri paikassa ollut koivuangervo on lähtenyt oikein runsaasti versomaan, muissa näkyy siellä täällä alkuja. Harkitsen kuitenkin joidenkin pensaiden ylöskaivamista - samalla tilaa toisille. Etenkin jasmike näyttää nykyisin vievän kolmen alkuperäisen pensaan tilan. Tämä vuosi mentäneen kuitenkin näin ja katsotaan ensi vuonna tilannetta uusiksi. Noissa 'Ölandstok' -hanhikkilajikkeissa on ollut valkoiset kukat, pitäisi olla kestävin valkokukkainen lajike. Eivät kaikki ihan kuolleita onneksi.




sunnuntai 26. kesäkuuta 2016

Kesäkuun alun kukkivia

Punaruusujuuri

Kalliokielo

Keväthanhikki

Mesimarja

Manteli ja Marjatta



Marjatta -alppiruusu on ilmiselvästi pitänyt paikan vaihdoksesta. Siirsin sen viime syksynä metsäisempään paikkaan suht valoisasta koivun juuresta. Paikkaan tuli kuin itsestään iso kolo, kun vuorimännylle koloa tehdessä tuli kivi vastaan ja se piti sitten ängetä pois. Ja eihän niin syvään paikkaan viitsinyt pelkkää vuorimäntyä laittaa. Moni muu viime syksynä siirretty menehtyi viime talven surkeuden vuoksi. Kukkia ei vielä tänä vuonna näkynyt, mutta toiveet siirtyvät taas tulevalle vuodelle. Kirkon toin ekan kerran ulos ja se etsiytyi erakkoluostarikirkoksi "kalliolle".

Omenapuun kukkia


 Näistä pitäisi syksyllä tulla omenia - saas nähdä.


Marjaomenapuu Wabiskawin tummasävyinen lehdistö ihastutti meitä kiertäessämme lähiseudun puutarhoja avoimien ovien päivänä.  Niinpä hankimme sen paraatipaikalle terassin viereen. Pinkit kukat ovat ihastuttavat ja odotan hartaasti puun kasvua isommaksi. Hassua vaikken vaaleanpunaista voisi kuvitellakaan käyttäväni vaatetuksessa on sekin väri kukissa kaunis. Alunperin en halunnut myöskään keltaista pihalle ja nyt siitä on tullut valtaväri....

lauantai 25. kesäkuuta 2016

Juhannusta!








Reissun jälkeen on tullut aherrettua pihalla. Reippaassa viikossa on ehtinyt tapahtua paljon, paitsi meille reissaajille myös kotipihan vihreille asukeille. Ensiksi piti kesyttää nurmikko ja rikkaruohojen kitkentä on vielä vaiheessa. Kaiken muun touhun keskellä sain kuitenkin aikaiseksi kiertää piha kameran kera ja ihastellakin kukkivia kaunottaria - usein kun katse kiinnittyy vain niihin tekemättömiin hommiin ja nyppäisee rikkaruohon sieltä, toisen täältä ja siinähän se aika meneekin selkä kumarassa, katse maan pinnassa. Olen yrittänyt pitää mielessä, että jokainen vihreä päivä on energialataus tulevalle talvelle.