Lumen valtaama

Joulun välipäivinä tuli onneksi lisää uutta lunta vahvistamaan joulun tuntua. Koko joulukuun olivat puut olleet lumihunnun peittäminä ja sinä päivänä kun vihdoinkin aioin kuvaamaan - oli vesisade alkanut. Meidän pihastamme lumi tosin sulaa viimeksi, eikä näin ollen kokonaan lumettomaksi edes joulun vesisateidenkaan  myötä ehtinyt. 

Hökötykseen ostimme jouluvalot ja virittelimme niitä sitten kolmeen pekkaan kattoa kiertämään, kaksi johtoa selvitellen ja kinaten ja yksi ylhäällä kiikkuen. Hyvä tuli ja tyytyväisiä olemma.

Pimeäpiilosilla

 Ensimmäiset hämärät saunahetket ovat niitä parhaita - pitää vain malttaa odottaa myöhäiseen saunomiseen, että saa sytyttää kynttilöitä ja pihavaloja palamaan. Myöhemminhän onkin aina jo pimeä ulkosaunaan mennessä, eikä se enää niin sykähdytä kuin alussa. Odottelen kyllä niitä lumenvalkaisemia pimeän hetkiä, joissa on ihan oma tunnelmansa. Ulkosaunan myötä pihan seuraaminen on muuttunut ympärivuotiseksi.

Vielä kukkii - 14.9. kuvattua

Antonovka

Kehäkukkia, mäkimeiramia ja myskimalvaa

Marja-aronia

Karhunköynnös

Värisauramo

Hansaruusu

Parhaat päivänsä ohittaneet

Kultapiisku

Krassi

Alppiasteri

Röyhytatar

Villiviini punastuu

Värisatoa

  Kävin kuvaamassa syyskuun lopun värejä sateisessa ilmassa. Ei ollutkaan satanut pitkään aikaan - tiesi jo siitä, että liitupiirrokset asvaltilla olivat kestäneet tähän sunnuntaiaamuun asti. Nauhuksen lehdistä osa on punertunut ja osa vielä sinnittelee vihreänä. Alppikärhö kukkii toisen kerran, yksittäisiä kukkia siellä täällä.

Kalliokielo on kellastunut ja haurastunut.

Mansikkamaata maan päälle

 Kasvihuoneen vieressä on ollut iiihan tyhjä kolo, eipä ole enää. Levitin sanomalehtiä ja pahvia sammalnurmikon päälle. Samalla sai tyhjennettyä kasviläjäkompostia kun siihen tehtiin reunoja (jotta näyttäsi siistimmältä...). En keksinyt muutakaan käyttöä noille turppaille. Kottikärryissä on lämpökompostorista tyhjennettyä värkkiä.

Sekoitus ja muotoilu.

Kalkkia ja lannoitetta mansikkakankaan alle.

Mansikkakankaan levitys ja laskuvirhe tietysti, ei ihan riittänyt, reunalla pala tavallista muovia lisukkeena.

Hiekkaa painoksi, jottei lähde lentoon. Siinäpä saa muhia ensi kesään, en sitten kitke rönsytaimia tänä syksynä.

Haravasta tavara

 

Täältä se lähtee - ei tullut napattua kuvaa ennen kuin lapiolla huidoin nokkosia lakoon. Heinäharava vanhalta kotipaikaltani on kiehtonut mieltä jo useamman vuoden. Nyt se lähti ja yllättävän hyvin kahden hengen vetävänä (kannattaa käydä puntilla:) ) pyörittämättömillä renkailla maan peitosta. Epäusko meinasi kyllä iskeä nokkospellon nähdessäni.

 Tässä vaiheessa oli käynyt selväksi ettei mukaan ottamastamme rälläkästä ollutkaan hyötyä - sähköt eivät sittenkään toimineet (sulake, katkennut johto mikälie...). Eikä meillä tietenkään ollut mitään avaimia mukana, löysimme vanhan ruostuneen valtavan jakoavaimen ja muutaman  toisen jakoavaimen ja naulan. Niillä sitten ja etenkin puoliskoni sitkeydellä etuosa irtosi.

Ja tämä saatiin keploteltua kaksistaan peräkärryyn.

Vähennetään varustusta. Piikit päätyivät kukkapenkkien tueksi - ei muuten ollut yhtään liikaa, enemmänkin kelpaisi.

Paikan mallausta...

  ... ja hitsausta

 Volaa - pöytä ja penkki!