Taustalla himmeästi erottuva kivipolku on uusi lisä tähän kokonaisuuteen. Mies uurasti isojen kivien kimpussa ja minä purokivien parissa. Etualan jättipoimulehdet ovat jo reunustaneet tilan komeasti. Aluksi pihaan hankitut kolme poimulehteä ovat levittäytyneet reunuskasveiksi ympäri pihaa pienellä avustamisella. Kehikkojen odotan peittyvän kesän aikana.

Tänään harjoittelimme taas lihaskuntoa ja kävimme hakemassa kuorman kiviä. Lampi vaatii vielä yhden kuorman lisää. Puro näyttää jo hyvältä (toinen juttu on sitten syksy ja puron täyttävät lehdet...) Siinä on kyllä jotain hienoa kun tietää omin käsin pyöritelleensä jokaisen kiven paikalleen ja valinneensa niistä jokaisen. Okei myönnetään, hieman on traktorikin pihalla auttanut, mutta ei purossa.

Tämä kuuluu niihin tämän alkukesän yllätyksiin. En muistanut istuttaneeni laukan sipuleita ennenkuin näin niiden nousevan maasta ja vähitellen avautuvan. Ihana yllätys, pitäisi muistaa varata itselle yllätyksiäkin; jotain uutta joka kesälle.

Huomaan puutarhan elävän omaa elämäänsä sekä hyvässä että pahassa. Kaikkea talven jälkeen ei muista: Oho, tuollaisenkin olen pihaani istuttanut ja tuollaiseltako tuo ystävältä lahjaksi saama arovuokko nyt näyttääkin.