Toukokuista kevättä

Kaukasianpitkäpalko Arabis causasica 

Saniaisia piti alkaa kitkemään että jotain muuta mattimyöhäismpiäkin tuolta esiin mahtuisi tulemaan.

Pilvikirsikka Liber Herbarum Minor

Pilvikirsikka

Kesäpikkusydän  Dicentra formosa

Venäjänkevätesikko Primula veris ssp. Macrocalyx

Tarhakullero Trollius  cultorum

Särkynyt sydän  Lambrocapnos spectabilis 

Lypsykannut käyttöön

Törmäsin  puutarhavajasta jotain muuta etsiessäni näihin kahteen pohjastaan pyöristyneeseen lypsykannuun. Niisä olen joskus säilyttänyt vettä, mutta nyt ne vain keikkuvat kannoillaan. Yhdistinkin kaksi asiaa. Kävelin ympäri tannerta kannut käsissä ja pohdin minne ne laittaisin - olisivathan ne poissa vajaa täyttämästä ja ehkä jotenkin kaunistukseksikin jossain muualla. Päädyin sijoittamaan ne saunan portaiden viereen ja istutin viiruhelpeä, jota minulla oli kassissa uudelleenistutuksen jälkeen vain oleilemassa paremman paikan puutteessa. Nyt vain odotellaan että viirut kasvavat :).

Ja - simsalabim!

Kotkansiipi

Tänäkin vuonna ihmettelin kotkansiipien kasvuvauhtia. Olisi mielenkiintoista asentaa joku vuosi kamera  kuvaamaan niiden kasvua ja nopeuttaa sitten kokonaisuus. Tuntuu ettei nytkään pysy perässä. Ensin on vain pieni käppyrä, joka sitten oikeaa koko pituuteensa. Onneksi tänä vuonna ei tarvitse asentaa tikkaita saniaispenkkiin - siitä ne eivät tykkää. Seinät on maalattu ja ikkunatkin saa pestyä nykyisin sisäpuolelta.

Ruosteinen köynnösseinämä

Olen haaveillut pidempään kuuportista ja aikeena on toteuttaa se vielä tänä keväänä taivuttamalla rautatankoa mankelin avulla (ei aavistustakaan vielä miten se tapahtuu, mutta minulle on vakuutettu että se on "peace of cake"). Näitä muita ruosteisia juttuja on tullut laitettua talteen ja nyt kehittelin niille käyttöä toiselle seinälle, kuuportti olisi tarkoitus tulla yhdelle seinälle. Kolme kärhöäkin on tullut istutettua jo kiipeilemään ruosteympyröitä pitkin, yksi niistä matsuriankärhö, jonka toivon viihtyvän uudessa paikassa paremmin kuin koristeomenapuun juurella, ainakin hengissä näkyy olevan. Kolmioluiskat kiinnitin sinkilöillä reunoille ja pienemmät ympyrät rautalangoilla.

Pähkinäpupu

 Näyttää siltä että olen ottanut tavaksi lisätä vuosittain keramiikkapatsaitteni määrää tekemällä yhden lisää keväällä. Nyt käytin mallina pientä muovieläintä, tosin korvien asennon vaihdoin ja muutenkin Pähkinästä tuli omanlaisensa. Paikan se löysi kiven päältä, jossa se on valmiina säntäämään pakoon vaaran uhatessa. Nimen Pähkinä se sai värinsä  ja  Ruohometsän kansa - kirjan takia.

Kiveä vääntämässä

 Tämä oli taas niitä hommia, kun yksi poikii toisen. Kun halusin ruusuaidanteen ja norjanangervoja ja nauhuksia jäi uusista kodeistaan huolimatta yli niin piti sitten keksiä paikka johon niitä voisi sijoittaa. Ja eikös vain - yllätys, yllätys - iso kivi tuli vastaan.

 Sehän piti saada paremmin esille. Vipuvoima käyttöön.

Tässä kivestä on jäänyt pieni osa pilkottamaan, aiemminhan sitä ei näkynyt ollenkaan ja istutukset on jo tehty.

Porttia väsäämässä

Tästä se lähtee - uusi portti - tällä kertaa portaiden yläpäähän. Tyttäreni jo huomauttikin asiasta - "Milloinkas se portti tulee, eikös siitä ollut puhe jo viime kesänä?".  Meillä on ennestään pergola ja leveämpi portti samalla tyylillä ja halusin kolmannen niiden välille yhdistäjäksi ja katseen kulkua ohjaavaksi. Saas nähdä toimiiko.

 Tässä paikka, johon porttia mittailen.

Taas kottikärryt täynnä.

Hoksasin että ristikot saa samanlaisiksi kun tekee ne päällekkäin.

Valua jäi niin paljon yli että tuli sitten täytettyä kivien välitkin  ja ...

 muutama ruukku ja...

taas yhdet kengät...

Kevättä rinnassa - väriä pinnassa

Krookus

Idänsinililja Scilla sibirica

Idänsinililja 

Pikkuherukka eli lamoherukka Ribes Glandulosum

Sinivuokko  Anemone Hepatica

Koristeraparperi Rheum palmatum

Kevään ensimmäiset väriläikät olivat tänä vuonna tämän näköisiä. Vihreänä alkujaan ensimmäisenä kurkottelevat sitkeiden rikkaruohojen (esim. rönsyleinikki) lisäksi komeamaksaruohon tai syysmaksaruohon ruusumaiset kukinnot. Koristeraparperin alku muistuttaa kovasti korvasientä, oli pakko koskettaa nahkeaa pintaa.

Puutarhavajasta keltainen

Tässä kuvassa näkyy puutarhavaja viimekesäisessä kuosissa. Ihanaltahan tuo pieni punainen tupa keskellä vihreyttä näin kuvassa näyttää, mutta kaikki muut rakennukset ovat meillä nykyisin keltamullan sävyisiä. Mielenkiintoista nähdä miten erilainen tuo kohta tulee olemaan tänä kesänä tuohon aikaan.

Ensimmäinen kerros ei vielä vakuuta - väri kuultaa läpi. Kuvassa muuten kattokin näyttää miltein mustalta. Luonnossa haalistunut pikemminkin vihreäksi.

Oven halusin jättää punaiseksi , tässä vasta hiottuna, kuten kaiteetkin, niistä valkoinen maali oli kulunut pois, siihen ei ollut edes kiinnittänyt huomiota ennen maalausurakan alkua. Oli aluksi vain ajatus vaihtaa punainen keltaiseksi, mutta pitihän ne valkoisetkin osat käsitellä, ja sitten tuo alustakin (kun sitä kyllästettä nyt terassille oli tullut hankittua...) Niin ja kyllä tuo kattokin pitää vielä laittaa..

Pojan laitoimme kaivamaan kuoppaa norjanangervolle. Puutarhavajan paikka on entistä tienpohjaa. Tällaisia hiekkakottikärryllisiä tuli kolme kappaletta. Piti laittaakin hiekat sivuun seuraavia projekteja varten. Tämä kärryllinen odottaa sementin sekaan pääsyä.

 Tässä sitten on jo pihan keskiosasta siirretty norjanangervo istutettu puutarhavajan sisäänkäynnin viereen. Kalteva luiska tehtiin viime kesänä ylijääneistä terassilaudoista kun sen ruohonleikkurin ylös- ja alasvetäminen oli melkoista keplottelua kiven päältä.Nyt valkoiset kaiteet hohtavat uutuuttaan, ovi punaisuuttaan ja seinät aurinkoa. Olikin mahtavat maalauskelit helatorstain ja äitienpäivän aikana.

Haaveissa rúusuaidanne

Pihamaallamme on puolikaaren muotoinen sorakäytävä, jonka varrella on siellä täällä ruusuja ja nyt iski kaipuu saada kokeilla uusia lajikkeita. Ja mitäs se tarkoittaa - sitä että alkaa miettimään mihin niitä voisi sijoittaa. Päädyin siihen, että norjanangervot saavat tästä lähteä ja samoin liian auringossa ollut nauhusistutus. No jaa, helpommin ajateltu kuin tehty.

Tässä ovat Särkän taimitarhalta toivottavasti uuden pitkäkestoisen kodin saavat ruusut ja yksi kärhö, siitä myöhemmin. Ruusuja tutkailin kovasti, kestäviä lajikkeita etsien ja kokeilunhaluisena sellaisia joita pihallamme ei vielä ole. 

                           

Tätä reunimmaista ja ekaa norjanangervopuskaa väänsin rautakangenkin kanssa ylös. Jonkun puskan kanssa pyllähdin takamukselleni, onneksi nurmi on pehmeää, eikä kanki tullut perässä.Narusta ei ollut pahemmin hyötyä, piti olla perheen toinenkin osapuoli työntämässä, jotta saimme pyörien päälle lavalle. Tämä puska päätyi puutarhavajan luokse, mutta siitäkin juttua tuonnenpana - aina pitää olla monta rautaa tulessa ja osa jäähtyneinä. Tuntuu että puutarhassa hommat ketjuuntuvat: tämä kärry pitää tyhjentää, jotta voi hakea jotakin ja joku kasvi pitää siirtää, jotta joku toinen saadaan tilalle....ja jossain vaiheessa saattaa unohtaa mikä se alkuperäinen juttu oli mistä kaikki lähti alulle.

Kyselin norjanangervoille halukkaita ottajia ja jonkun taimen sainkin uuteen kotiin. Vielä tällä hetkellä niitä on pusseissa ja osan aion vielä uudelleensijoittaa, siinä on vain taasen oma hommansa.

Maan  möyhennöstä - olipa mukava päästä tähän vaiheeseen. Tuntuu kuin kaikki olisi mahdollista, kun maa on tyhjä, möyhennetty, parannettu ja tyhjennetty aiemmista omistajistaan. Paransin tätä nyt tuhkalla, lehtikompostilla, luujauholla (sattui olemaan ripaus jäljellä), parilla uudella multasäkillä ja kanankakalla. Huomattavasti helpompaa oli kyllä tehdä kertaalleen parannettuun paikkaan istutuspaikkaa kuin pelkälle metsämaalle.

Edestä alkaen lajikkeina Snow Pavement, papulanruusu, Linnanmäki, teresanruusu ja Kempeleen kaunotar. Aika lailla tyhjemmältä näyttää kuin ennen. 

Tässä vielä todellisuutta- eihän se homma siihen lopu kun kasvit saa istutettua ja kasteltua. Vielä pitää siivota. Jälkiviisaana olisi pitänyt heti lajitella juuret ja entisen reunuksen murtuneet kattohuopapalat ei läjiin. Kottikärryjä ei taaskaan ollut riittävästi (miten ne ovatkin aina täynnä :)). Maasta nousseille kiville löytyy paikka jostakin kolosta. Mattoa leikkelin reunustaksi nurmea vasten - on ollut inhottavan kissankarvoja huokosiinsa keräävä. Aikas raskas on leikata saksilla , pitää aina välillä lepuuttaa kättä, tuntuu kyynärvarressa asti. Muovien päällä on vielä suikeroalpiturppaita angervojen  juurelta. Niitä laitoin takaisin. Aion vielä kaveriksi ruusuille siirtää muualta puutarhasta vastaan tulevia kurjenpolvien pikku- ja jakotaimia. Ruusujen juurelle kippasin viime syksynä pussitettua oksahaketta. Osa oli talven aikana yllättävästi alkanut jo möyhentyä multaa kohti. 

Tämä alimmainen kuva on lisätty 5.7. Kolme ruusuista  (Kempeleen kaunotar, Snow Pavement ja Linnanmäki ) on vaihdettu uusiin, koska ne eivät lähteneet kasvuun.  Kempeleen kaunottaren tilalle otin Sävelen. Ruusujen juurella on lemmikkejä, niitä tuli itsekseen, unikkoja ja kehäkukkia kylvin omista kerätyistä siemenistä, ja kevätkaihonkukkaa sain tutulta. Vielä näyttää matalalta, mutta sieluni silmin näen aidanteen kasvaneen korkeutta...