Ihastuttavat kurjenpolvet - geranium-suku

Peittokurjenpolvi (Geranium cantabriense 'Karmina')

Piti oikein tarkistaa luettelosta montaako kurjenpolvea (geranium) pihalla pitäisi olla, kahdeksantoista! Niin montaa en kyllä tunnista erikseen;).  Baikalinkurjenpolvenkin nimellä olen joskus alkuaikoina yhden hankkinut ja sillä nimellä ei enää nykyisin näytä olevan myynnissä.
Kestävimmät  ja levinneimmät kuvissa. Tosin osa kuvissa olevista on uusia tulokkaita ja niiden jatko selvinnee ajan myötä. Puoliskoni ei arvosta näitä kukkijoita ja haaveilee eksoottisemmista kaunottarista, minä taasen pidän kurjenpolvista niiden kestävyyden, helppohoitoisuuden ja peittävyydenkin takia. Hankintahaavelistallakin on vielä ainakin kyläkurjenpolvi Laura, mutta muutama muukin sinne on päätynyt...

  Tämä sininen violettiin vivahtava kurjenpolvi on valloittanut pihan ansiokkaasti. Täysin varma en ole kumpi lajike on kyseessä idänkurjenpolvi (Geranium himalayense) vai loistokurjenpolvi 'Johnson's blue (Geranium himalayense 'Johnson's blue'), kumpaakin olen hankkinut.  Geranium himalayense joka tapauksessa. Korkeutta tällä sinisellä pitkään kukkijalla on. Kukkia ei osaa katkoa, kun niitä muodostuu koko ajan lisää ja sen vuoksi siementaimia on päässyt kertymään. Jossain vaiheessa yleensä kylläännyn ja katkaisen roitikaksi päässeet varret ja sen jälkeen kukka aloittaa kasvunsa alhaalta uudestaan ja kukkiipi syksymmällä joskus toistamiseenkin.

 Tähän kohtaan pihaa olen istuttanut kahta kurjenpolvea; perus peittokurjenpolvea ja harmaakurjenpolvea Ballerinaa. Näyttääpi siltä, että peittokurjenpolvi ( Geranium cantabriense ) on vienyt voiton kuivan kivirinteen haasteisissa oloissa. Viime vuonna nostin tämän alueen ylös ja taimia riitti jaettavaksi ja nyt jo se on valloittanut alueen uudestaan sekä kukkii ahkerasti.

Tämä tummalehtinen kaunotar on uusi hankintani. Ostin kaksi taimea ja ne ovat kukkineet koko ajan ja puska on levinnyt kiitettävästi, kohta voisi jo jakaa useammaksi. Kyseessä on jalokurjenpolvi Geranium x hybridum 'Orkney Cherry'.

Tämän tumman alaspäin roikkuvan kaunottaren sain taimenvaihdossa. Lehdetkin ovat moniväriset ja näyttävät. Korkeutta tällä on, mutta kukintokin pysyy tanakasti pystyssä eikä lähde roikkumaan kuten himalayense. Kyseessä on tummakurjenpolvi Geranium pheum. Tämän pitäisi viihtyä varjossa, mutta minulla tämä on kuivassa ja auringossa, eli kovin kranttu ei taida olla.

Nyppykurjenpolven olen ilmeisesti saanut hävitettyä, sitä siirtelin paikasta toiseen, eikä se missään oikein päässyt kunnon kasvun alkuun.  Tämä toimii toivottavasti korvikkeena, lehdet ovat samannäköiset ja kasvuun lähti reippaammin. Kyseessä on kaukasiankurjenpolvi (Geranium platypetalum). Paikka tälläkin on todella kuiva ja aurinkoinen, jopa varmaan muurahaisten vaivaama, talvella tähän kasataan lunta tiiviiksi kasaksi, mutta siitäkin näyttää viime talven osalta selvinneen.

  Tämä tuoksukurjenpolvi on yksi varma suosikkini. Sen lehtiä koskiessa saa tuoksun käsiinsä ja tunnistaminen on sitä kautta varmaa. Kasvutapa on tiivis ja peittävä, kukat nousevat vain vähän lehtien lomasta. Minulla tätä on reunakasvina  muun muassa pihlajan juurella olevassa penkissä. Viihtyy sekä auringossa että varjossa ja ei tarvitse minkäänlaista hoitoa alkuistuksen jälkeen. Huolettomampaa kasvia saa mielestäni kyllä hakea. Ainoa varjopuoli tietysti voi olla, että uusia taimia ilmestyy sinne tänne jatkuvan kukinnan myötä.

Tämän suht matalana pysyvän pitkään kukkivan anilliininpunaisen verikurjenpolven  (Geranium sanguineum) sain myös taimivaihdossa.  Paikka on todella kuiva ja aurinkoinen. Taustalla vasemmalla edellä esitelty tummakurjenpolvi.

Omenapuut ja kirsikat kukassa

Antonovka ja punakaneli oksat kurkottelemassa toisiaan kohti

Tänä vuonna syreenit, omenapuut ja kirsikat kukkivat samaan aikaan. Kirsikka aloitti ja syreeni viimeisenä. Upein kukinta oli pinkillä marjaomenapuu Wabiskawalla. Uusi hankinta alapihalle katsenvangitsijaksi on sekin purppuramarjaomenapuu, Marjatta. Haaveilin Hopasta, mutta Marjatan pitäisi olla kestävämpi. Muita kukkivia puita pihallamme ovat lahjaksi saatu valkoisena kukkiva marjaomenapuu, omenapuut Antonovka, punakaneli ja uudet pylväsmallinen Kitaika ja Pekka.  Kirsikkapuun olen saanut jo jakaa kahdeksi ja tänä vuonna molemmat kukkivat, Tuntui, että kukinta oli niin runsas ettei puu jaksa kasvattaa lehtiä ollenkaan. Kirsikan olen saanut ystävän kotoa Raahesta. Pilvikirsikka oli taasen nimensä veroinen valkoinen pilvi, jonka kukinnan pudottua näytti kuin maa olisi lumen peittämä.

Wabiskaw

Kultainen Kitaika, vielä pikkuinen

omenapuu nupullaan

Pilvikirsikka

Pilvikirsikka

Antonovka

Antonovka ja kirsikka

Marjaomenapuu

Aurinkoisen huhtikuun päivän kevätpuuhia

Puutarhurin perjantaipuntti - liuskekivien ladonta; kyykkyjä ja maastavetoja. Talviseisokilla ollut hiekkapohja ja kivikasa pääsivät näyttämään siltä kuin polku olisi ollut paikalla iätajat. Yksi haaveeni on nyt vain kivituhkaa vailla.

 Ensimmäinen kerta kun heittelin lunta shortseissa ja sandaaleissa. Kieltämättä lumi tuntuu varpaissa kylmältä näinkin.

 Rautatienomenapuu taitaa olla tiensä päässä. Tosin jätin sen tietoisesti suojaamatta ja jänöjen armoille, koska edellisenä kesänä se jo ruskettui ja pudotti lehtensä kesäkuun lopulla. Epäilen jotain tautia, mutta hyvin on maistunut.

Kotikokolla

Pääsiäislauantain ollessa niinkin myöhään kuin 20.4. oli pientä jännitystä ilmassa saadaanko kokkoa polttaa. Kuivaahan oli ollut, vaikka pihallamme vielä perjantaina kerätyn kokon alla lunta oli melkoinen kinos. Täällä ei varoitusta kuitenkaan ollut ja kaadettujen puiden oksat pääsivät jatkamaan perinteistä pahan karkoitusta ja tuleen tuijottamisen jatkumoa.

Takatalvi eli normaalia kevättä ;)

Toukokuinen lumisademyräkkä teki tepposet ainakin narsisseille ja yllätti puutarhurin kuten syksyn lumi autoilijan.  Teloilleen jääneet kottikärryt ja paikalleen kiikutetut keramiikkaveistokset saivat niskaansa ensimmäistä kertaa kylmää valkoista. Talveksi olen siirtänyt suojaan, mutta nyt olin jo ehtinyt kiikutella ne takaisin paikalleen.

Ei värillä väliä, kunhan se on punainen

Palava rakkaus

 ... tapaa isäni sanoa. Isä kylvää puheessaan eri tilanteisiin sopivia sanontoja. Nykyisin niillä voi kätevästi välttää lyhytkestoisen muistin puuttumisenkin.

Riippapelargonia

Punaherukka

Tove Jansson

Sinistä kaipausta

Sinisen ja violetin ero tuntuu puutarhan kukissa olevan hiuksenhieno.  Se miltä kukka näyttää kuvassa riippuu valaistuksesta, varsinkin kun kyseessä on vaikkapa ukonhattu ja idänkurjenpolvi. Jokainen meistä näkee värit eri tavalla ja se mihin vetää rajan violetin ja sinisen välillä voi olla riippuvainen vaikkapa siitä että sininen on lempiväri ja on tarkempi siitä, mikä on se oikea sininen.