Oman paikkansa etsijät

Puutarhassa saa olla tilaa sattumille. En tahdo raaskia poistaa siementäneitä taimenalkuja ja annan niiden olla. Jotain olen jo alkanut kyllä kohdella 'rikkaruohoina' eli kasveina väärässä paikassa. Jättipoimulehteä nypin pois pienenä uusista istutusalueista, sitä kun on jo riittävästi ympäriinsä, nurmikollakin näkyy taimenalkuja. Laitan alle kuvia muutamista mielestäni erityisen onnistuneista oman paikkansa löytäneistä, itse en olisi ikinä saanut varmaan mitään kasvamaan kiven ja asvaltin välissä istuttamalla, mutta niin vain sekin kukkii:). Nyt juuri siirsin isoksi kasvaneen pietaryrttikasvuston toiseen paikkaan, kun olin antanut sen kasvaa, kun en pienestä alusta tajunnut heti mikä on kyseessä. Korkea kasvi ei sopinut reunakasvin paikalle, se ei ollut mielestäni onnistunut paikanvalinnassaan ;).

Alkukesän ihanuuksia

Syreenipergolasta kasvihuoneelle

Punaruusujuuri pysyy kiltisti paikallaan

Kalliokielo kukkii uskollisesti

Viirukirjokanukka yllätti taas iloisesti kukinnallaan

Kultatyräkki oli etsinyt uuden paikan itselleen

Puoliskon yksi suosikki: vuorikaunokki

Näitä laukkoja pitää istuttaa lisää

Rönsyleimu valtaa altaa 

Onneksi joku idänunikko kukkiikin eikä vain jää lehdiksi

Ihan pihalla

Kullerot aloittamassa kukintaansa

Lemmikki lammen partaalla

Purolta näkymä ylöspäin maalaustyömaalle

Kultatyräkki punastuneen kiven rinnalla

Pilvikirsikka kukkii enoni muiston kunniaksi

 Lehtikuusen ihana kevätvihreys portin luona

Vuohenjuuri - alkukesän aurinko

Kolmenlaista vihreyttä: nukkapähkämö, koristekastikka, kurjenmiekka

Tänään tuli aherrettua pihalla ja palkitsin itseni valokuvaamalla ja ihastelemalla samalla näkymiä ja yksityiskohtia. Huomasinkin että tämä tietokoneen ääressä istuminen herätti huomaamaan että jalat ovat kipeytyneet, lieneekö syynä eilinen punttitreeni vai koko päivän jatkunut jalkeilla olo, tai molemmat yhdessä. Päivä oli tarkoitus viettää toisin, mutta lääkärivisiitti siirtyikin myöhemmäksi. Aloitin aamun maalaamalla vahalla pihasaunaa ja hermostuin siihen, en olisi aloittanut koko projektia jos olisin tajunnut kuinka hankalaa on saada tasaista jälkeä - nyt lopputuloksesta tullee liiankin valkoinen, jos haluaisi samanlaista joka seinään. Kiukkuinen mieli kuitenkin piristyi, kun olin saanut neljä kottikärryllistä oksia katkottua, siirrettyä laikkukirjokanukan uuteen paikkaan, puolihuolimattomasti aina välillä jotain kitkettyä ja kuunneltuani ruohonleikkurin ääntä joka ei sitten kuulunutkaan naapurista vaan meidän pihalta. Mukavampia hommia nämä ulkohommat!