Viime syksynä se iski - tietoisuus siitä, että viitapihlaja-angervokin luetaan haitalliseksi vieraslajiksi ja siitähän meillä oli aidanne kompostien edessä. Siispä syksyllä katkoin kasvustot. Meillä se ei ollut kyllä päässyt leviämään rajatulta alueelta ja muutnekin katkoin kukinnot pois kukkimisen jälkeen. Melkoiset juuret kasvissa kyllä on ja siihen tarvittiinkin järeämpiä "aseita". Kaivurin jälkeen vielä väänsimme maata ja heittelimme juuria asvaltille kuivumaan helteeseen. Juurakkokasa oli kuitenkin sen verran iso että päädyimme vielä polttamaan juuret sateiden saavuttua. Nyt puolentoista kuukauden jälkeen olen havainnut muutamia alkuja ja nyppäissyt ne pois, tarkkailu jatkuu tulevina vuosina, en usko että kaikki juuret olisimme saaneet pois, koska juuria on varmasti maakompostiemmekin alle venynyt.
Hauskointahan oli päästä uudelleen istuttamaan ja suunnittelemaan uutta, kun jotain pihasta poistuu ja tilaa vapautuu. Paikalle siirrettiin ( nekin kaivurin avulla) marja-aroniat portin läheltä. Ensimmäisen juurakon jaksoin vielä sahalla ja lapiolla jakaa, viimeinen neljästä marja-aronian juurakosta rojahdutettiin paikalleen sellaisenaan - oli melkoinen helle ja hätä saada juuret mahdollisimman nopeasti maahan kuivumasta pressun sisältä. Tosin siinä vaiheessa todettiin, että tuossa alkupäässä olisi parempi paikka ja jo istutettuja kaivettiin ylös ja vaihdettiin toiseen kohtaan😒.
Sateinen kesä on suosinut marja-aronioiden siirtoa ja hyvältä näyttää jo tässä vaiheessa, eloa on edelleen ja uuttakin kasvustoa näkyy. Ennen siirtoa leikkasin runsaalla kädellä valtavia pensaita, jotta sekä siirtäminen olisi helpompaa ja jotta myös kasvi keskittyisi juurtumiseen lehtien ylläpidon asemasta. Ensi vuonna näyttää jo varmasti paremmalta ja toivottavasti pensaat peittävät kompostit yhtä hyvin kuin edeltäjänsä angervot ja tuoksuvatukat.
Tässä näkyy aluetta, josta marja-aroniat lähtivät. Mielenkiintoisin istutusmahdollisuushan tänne aukeni. Taustalla on perenna- ja pensasväriympyrä ja halusin lisää valoisuutta ja jotain uusiakin lajeja. Istutuksessa on menossa kesken kesää kaikkien oppien vastaisesti pioneja (sarah bernhardt) yläpihalta. Ne olivat kyllä kiivaasti jakamisen tarpeessa, mutta katsotaan miten tulevat viihtymään uudella paikalla. Alla näkyy melkoista pionin juurakkoa.
Väriympyräalueelle raivasin polun portin suunnasta, siellä oli ollut astinkiviä, mutta ne olivat peittyneet kasvuston sisään ja miltein häipyneet tyystin. Nyt upotin ne ja muualta pihasta keräämäni kivet soraan, paikalta mullan heittelin kukkapenkkiin. Uusista ihanuuksista suunnitelluin hankintani oli pilvihelmipihlaja, jota olen Turun Ruissalossa ihaillut. Yllätyin kun tajusin, että se onkin varsin kestävä ja menestyy tälläkin korkeudella. Kukintaa ja marjoja joutunee hetken odottelemaan. Se on oikeassa reunassa tien puolella, kaverinaan toinen pilvi, pilvikuusama.
Yksi pioninkukka aukeamassa julmasta siirrosta huolimatta. Alla melkoiset kasvustot unikkoja. Heittelin vanhat siemenet tyhjille alueille ja harventamista on tullut tehtyä, kun vaikuttaa siltä että kaikki! itivät.
