Olen kerännyt jo melkoisen puutarhakirjaston ja tällä hetkellä lueskelen potagerista ja lavatarhoista. Ehkä lukemani ja näkemäni vaikuttavat omaan puutarhaani. Innostun aina jostain uudesta ja mietin mihin puutarhassani lukemaani voisin soveltaa. Huomasin kuvatessani pihaa, että löysin viehättäviä näkymiä, näkymät jatkuvat kauemmaksi ja jotain uutta aukeaa kameran linssin läpi. On levollista käydä illalla kuvaamassa ja vain nautiskelemassa. Päivällä huomaan vain kitkettävää, leikattavaa ja muuten hoidettavaa ja katse kulkee ihan eri tavalla. Kauneus jää huomaamatta. Ehkä havaitsen, että joku uusi on puhjennut kukkaan ja olen tyytyväinen että ehdin juuri kyseisen kaunottaren bongaamaan. Kukkien kukoistushetki voi olla niin lyhyt, että ilman pihakierroksia moni tulisi ohitettua.
