Pelakuu

 Viime kesänä kuvailin makrolla pelargonejani. Nyt ne ovat viettäneet talven meillä autotallissa ja äitini suojissa. Nimiä en tiedä/muista. Joitain saisin selville tilauslistoistani, mutta se mitkä ovat selvinneet talvesta - siitä minulla ei ole mitään hajua. Toivottavasti mahdollisimman moni heräisi tulevanakin kesänä ilahduttamaan.

Huhtikuun myräkkä

Se alkoi vetenä, muuttui rännäksi, pienistä hiutaleista isommiksi ja jälleen pienemmiksi.

Se peitti koko tienoon, auringon ja runollisti näkymän.

Harmaata ja auringonpilkahdusta

Maaliskuun 23.päivä kävin kuvailemassa tämän talven lumipaljoutta. Ahdistavaa ja ankeaa, ei toivoa kasvihuoneen siivouksesta saati kevätkukkijoista. Toisaalta yritän ajatella positiivisesti - siellä lumen alla ollaan suojassa kaikelta pahalta - eipä omenapuun runkoakaan pahemmin olisi tarvinnut suojailla, siellä se lumen alla muhii. Jännityksellä odottelen hangen sulamista; ainakin ylemmät oksat ovat jänöjen hyvin saavutettavissa olleet.

Onneksi välillä aurinkokin pilkistää ja antaa toivoa valoisasta tulevasta. Tervetuloa sulattamaan tämä hankipaljous!

Pohjapiirros

  Marraskuussa piirtelin Viherpihan tammikuista juttua varten pohjapiirrosta pihastamme. Se näytti paremmalta paperilla kuin valokuvissa tai skannatussa kuvassa. Tuntui hankalalta mahduttaa kaikki yksityiskohdat paperille ja vielä suht oikeassa mittakaavassa - haastavaa.

Valo taittaa pimeyttä joulukuussa

Ihastuin pieniin lintulautoihin ja ripustin tänä vuonna linturuokinnan jouluksi maahan iskettyyn kuuseen. Kuusi näkyy keittiömme ikkunasta ja kissatkin pääsevät seuraamaan ruokailijoita ikkunasta.

Lokakuun lopussa lumi maassa

Lehmus peittyi lumeen ennen lehtien putoamista, muista puista lehdet olivat jo lähteneet, mutta tässä ne olivat tosi tiukassa. Muuttuivat vielä ruskeiksi pakkasen myötä ja putosivat lopulta, ehdin jo ihmetellä jäävätkö koko talveksi paikalleen. Nämä kuvat on otettu 30.10. 2017.

Pihlajassa kunnon marjakuorma, yllätin myöhemmin tilhiparven ruokailemasta.

Tammikuun alussa lunta kinoksissa

En muista milloin jo tammikuun toinen päivä olisi ollut näin paljon lunta, kesällä hommatusta veneestä näkyy enää pilkahdus, kynttilää lyhtyyn viedessäni upposin koskemattomaan hankeen polviani myöten ja reunoille lapioidun lumen päälle heittely käy todellakin kuntosalista.