Kotikokolla

Pääsiäislauantain ollessa niinkin myöhään kuin 20.4. oli pientä jännitystä ilmassa saadaanko kokkoa polttaa. Kuivaahan oli ollut, vaikka pihallamme vielä perjantaina kerätyn kokon alla lunta oli melkoinen kinos. Täällä ei varoitusta kuitenkaan ollut ja kaadettujen puiden oksat pääsivät jatkamaan perinteistä pahan karkoitusta ja tuleen tuijottamisen jatkumoa.

Takatalvi eli normaalia kevättä ;)

Toukokuinen lumisademyräkkä teki tepposet ainakin narsisseille ja yllätti puutarhurin kuten syksyn lumi autoilijan.  Teloilleen jääneet kottikärryt ja paikalleen kiikutetut keramiikkaveistokset saivat niskaansa ensimmäistä kertaa kylmää valkoista. Talveksi olen siirtänyt suojaan, mutta nyt olin jo ehtinyt kiikutella ne takaisin paikalleen.

Ei värillä väliä, kunhan se on punainen

Palava rakkaus

 ... tapaa isäni sanoa. Isä kylvää puheessaan eri tilanteisiin sopivia sanontoja. Nykyisin niillä voi kätevästi välttää lyhytkestoisen muistin puuttumisenkin.

Riippapelargonia

Punaherukka

Tove Jansson

Sinistä kaipausta

Sinisen ja violetin ero tuntuu puutarhan kukissa olevan hiuksenhieno.  Se miltä kukka näyttää kuvassa riippuu valaistuksesta, varsinkin kun kyseessä on vaikkapa ukonhattu ja idänkurjenpolvi. Jokainen meistä näkee värit eri tavalla ja se mihin vetää rajan violetin ja sinisen välillä voi olla riippuvainen vaikkapa siitä että sininen on lempiväri ja on tarkempi siitä, mikä on se oikea sininen.

Nurmikosta istutukseksi

Jos ei muuta tekemistä syyskesällä keksi, niin aina voi etsiä uusia paikkoja istutuksille. Tässä ei oikein nurmi ole viihtynyt  ja  olihan siinä jo koivuangervoja ja nauhuksia samassa rivissä ennestään. Nauhuspenkin tyhjennyksestähän seurasi se, että ne nauhukset piti sitten jonnekin saada. Tässä nyt ainakin olisi varjoisampi paikka, tosin kuusen juuret eivät ole hyvä juttu. Siksi päädyinkin kokeilemaan kohopenkkiä (ja myös laiskuuttani). Korkealtahan  tässä ei putoa, kun materiaalit ovat omasta takaa, mullasta taimiin.

Tulevan kesän valmistelua toiveikkaasti

Tein kasvihuoneen viereen pienen istutusalueen sanomalehtien ja mullan sekä ovenkarmien avulla. Kylvin tähän alueeseen siemeniä siinä epäuskon ja toiveikkuuden siivittämässä kokeilunahalussa, että jotakin sieltä esiin tunkee, joku päivä. Ei ehkä vielä ensi keväänä, mutta ehkä seuraavana...
Kylvoksissäni oli kyläkurjenpolvea, sinipallo-ohdaketta, maitokelloa, siperianpallo-ohdaketta, sinivaleunikkoa ja lime sorbetin väristä akileijaa. Kaikki olivat kylmäkäsittelyn vaativia. Jännityksellä jäin odottelemaan.

Kesän 2019 heinäkuussa täytyy todeta, että ainakaan siemenkylvöt eivät ole toivottavaa loistoa saavuttaneet. Kurjenpolvea on muutama taimi noussut, mutta vielä en siitäkään voi olla satavarma ettei se ole jostain pihalta kylväytynyt.  No, salaattia on tullut sitten kylvettyä ja se on itänyt :).

Oi Oranssi!

Samettikukka

Kesäkullero

Pensaskrassi

Karjalanneitobegonia

Idänunikko

Oranssi - sekoitus auringonkeltaisesta ja verenpunaisesta, täynnä iloa ja räiskettä. Olen varmaan aina ollut oranssin ystävä, minua ei haittaa sen värikkyys ja näkyvyys, vaan viihdyn myös oransseissa vaatteissa. Näyttää se aikas monta kukkaakin pukevan. Olen myös yrittänyt puutarhaan kerätä oransseja kasveja, tosin oranssikeltanon leviävyys alkaa ärsyttämään.

Kehäkukka

Pihlaja

Pelargonia