Ei värillä väliä, kunhan se on punainen

Palava rakkaus

 ... tapaa isäni sanoa. Isä kylvää puheessaan eri tilanteisiin sopivia sanontoja. Nykyisin niillä voi kätevästi välttää lyhytkestoisen muistin puuttumisenkin.

Riippapelargonia

Punaherukka

Tove Jansson

Sinistä kaipausta

Sinisen ja violetin ero tuntuu puutarhan kukissa olevan hiuksenhieno.  Se miltä kukka näyttää kuvassa riippuu valaistuksesta, varsinkin kun kyseessä on vaikkapa ukonhattu ja idänkurjenpolvi. Jokainen meistä näkee värit eri tavalla ja se mihin vetää rajan violetin ja sinisen välillä voi olla riippuvainen vaikkapa siitä että sininen on lempiväri ja on tarkempi siitä, mikä on se oikea sininen.

Nurmikosta istutukseksi

Jos ei muuta tekemistä syyskesällä keksi, niin aina voi etsiä uusia paikkoja istutuksille. Tässä ei oikein nurmi ole viihtynyt  ja  olihan siinä jo koivuangervoja ja nauhuksia samassa rivissä ennestään. Nauhuspenkin tyhjennyksestähän seurasi se, että ne nauhukset piti sitten jonnekin saada. Tässä nyt ainakin olisi varjoisampi paikka, tosin kuusen juuret eivät ole hyvä juttu. Siksi päädyinkin kokeilemaan kohopenkkiä (ja myös laiskuuttani). Korkealtahan  tässä ei putoa, kun materiaalit ovat omasta takaa, mullasta taimiin.

Tulevan kesän valmistelua toiveikkaasti

Tein kasvihuoneen viereen pienen istutusalueen sanomalehtien ja mullan sekä ovenkarmien avulla. Kylvin tähän alueeseen siemeniä siinä epäuskon ja toiveikkuuden siivittämässä kokeilunahalussa, että jotakin sieltä esiin tunkee, joku päivä. Ei ehkä vielä ensi keväänä, mutta ehkä seuraavana...
Kylvoksissäni oli kyläkurjenpolvea, sinipallo-ohdaketta, maitokelloa, siperianpallo-ohdaketta, sinivaleunikkoa ja lime sorbetin väristä akileijaa. Kaikki olivat kylmäkäsittelyn vaativia. Jännityksellä jäin odottelemaan.

Kesän 2019 heinäkuussa täytyy todeta, että ainakaan siemenkylvöt eivät ole toivottavaa loistoa saavuttaneet. Kurjenpolvea on muutama taimi noussut, mutta vielä en siitäkään voi olla satavarma ettei se ole jostain pihalta kylväytynyt.  No, salaattia on tullut sitten kylvettyä ja se on itänyt :).

Oi Oranssi!

Samettikukka

Kesäkullero

Pensaskrassi

Karjalanneitobegonia

Idänunikko

Oranssi - sekoitus auringonkeltaisesta ja verenpunaisesta, täynnä iloa ja räiskettä. Olen varmaan aina ollut oranssin ystävä, minua ei haittaa sen värikkyys ja näkyvyys, vaan viihdyn myös oransseissa vaatteissa. Näyttää se aikas monta kukkaakin pukevan. Olen myös yrittänyt puutarhaan kerätä oransseja kasveja, tosin oranssikeltanon leviävyys alkaa ärsyttämään.

Kehäkukka

Pihlaja

Pelargonia

Vahvaa keltaista

Keltainen on se väri, jota en alunperin halunnut lainkaan omaan puutarhaani. Kuinka ollakaan nykyisin sitä tuntuu olevna joka puolella. Keltaista oli jo alunperin pihassamme keltapäivänliljojen muodossa. Useimmat kestävistä lajikkeista ovat keltaisia ja sen välttely on osoittautunut mahdottomaksi ja sittemmin turhaksikin.  Onhan keltainen itse auringon  ja keisarin väri. Keltainen tiilitie johdatti Dorothyn, Variksenpelättimen ja Peltisen Ozin maahan. Keltaisesta sanontoja lukiessani törmäsin amerikkalaisen muusikon Conor Oberterstin lausumaan "I really just want to be warm yellow light that pours over everyone I love." https://www.brainyquote.com/quotes/conor_oberst_381180
Kukapa voisi olla pahalla tuulella keltaista katsoessaan?

Jättipoimulehti ja rohtoluppio runollisesti

Suikeroalpi

Vielä kypsymätön, mutta jo niin ihana

Violetin peurankellon ja keltaisen tarha-alpin liitto

Hentoa vaaleanpunaista

Lady in pink, tuo pikkutyttöjen väriksi mielletty pinkki, vaalaenpunainen, possunpunainen, nuorten miestenkin trendiväri. Katselen maailmaa vaaleanpunaisten lasien läpi, hattarat, unelmienkin väri, pehmeys, kiltteys, rokokoon kepeys.

Vaaleanpunainen on se väri, johon en voisi kuvitella pukeutuvani, tyttäreni sen sijaan viihtyy värissä. Värinä sekin on kaunis ja kukkien värinä erityisesti, ruusuja, pioneja, pelargoneja...aah.