Useampana vuonna olen törmännyt karviaispistiäiseen - nyttemmin siihen osaa jo varautua. Ekana vuonna se ehti syödä pari pensasta kunnolla ennenkuin havahduin. Silloin ostin pyretriinipohjaista liuosta, jota piti laimentaa reippaasti. Sitä on itseasiassa edelleenkin hitusen jäljellä. Tässä kuvassa on kuitenkin tätä 'keräystorjuntaa'. Noissa reikäisissä lehdissä näkyy noita ihan pieniä vaaleita millin pituisia toukan alkuja, joista sitten kasvaa niitä kunnon kokoisia kunnon ruokahalulla varustettuja pistiäisiä. Kerään havaitsemani reikälehdet, sekä tietysti ne isommatkin toukat jos niitä jo näkyy ja kaadan kiehuvaa vettä astiaan päälle. Ainakin se vähentää tuhoja, eikä tule mitään myrkkyjä pensaaseen. Jos tarpeeksi ajoissa tajuaa, niin vähemmän näin lehtiä pensaasta menee kuin niiden aikuisten toukkien syömänä. Punaherukkaan olen huomannut joinakin vuosina samoja otuksia siirtyneen, mustaherukka ei näytä onneksi kelpaavan. Tänä vuonna en muistanut ruiskuttaa pensaita heti alkukeväästä kun toiveikkaana ajattelin että josko pistiäisistä olisi jo päästy...
Nytten on pitänyt toistaa kierteleyä miltein päivittäin - epätoivoista taistelua, mutta toisaalta täyttyhän karviasipistiäiselläkin olla joku mahdollisuus ihmistä vastaan - eli se määrä. Vähän kyllä hirvittää kun huomaa pensaan alla olevilla lehdillä mustia pisteitä - eli niistä kaikista tullee toukkia ellei saa hävitettyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti