Pihamaallamme on puolikaaren muotoinen sorakäytävä, jonka varrella on siellä täällä ruusuja ja nyt iski kaipuu saada kokeilla uusia lajikkeita. Ja mitäs se tarkoittaa - sitä että alkaa miettimään mihin niitä voisi sijoittaa. Päädyin siihen, että norjanangervot saavat tästä lähteä ja samoin liian auringossa ollut nauhusistutus. No jaa, helpommin ajateltu kuin tehty.
Tässä ovat Särkän taimitarhalta toivottavasti uuden pitkäkestoisen kodin saavat ruusut ja yksi kärhö, siitä myöhemmin. Ruusuja tutkailin kovasti, kestäviä lajikkeita etsien ja kokeilunhaluisena sellaisia joita pihallamme ei vielä ole.
Tätä reunimmaista ja ekaa norjanangervopuskaa väänsin rautakangenkin kanssa ylös. Jonkun puskan kanssa pyllähdin takamukselleni, onneksi nurmi on pehmeää, eikä kanki tullut perässä.Narusta ei ollut pahemmin hyötyä, piti olla perheen toinenkin osapuoli työntämässä, jotta saimme pyörien päälle lavalle. Tämä puska päätyi puutarhavajan luokse, mutta siitäkin juttua tuonnenpana - aina pitää olla monta rautaa tulessa ja osa jäähtyneinä. Tuntuu että puutarhassa hommat ketjuuntuvat: tämä kärry pitää tyhjentää, jotta voi hakea jotakin ja joku kasvi pitää siirtää, jotta joku toinen saadaan tilalle....ja jossain vaiheessa saattaa unohtaa mikä se alkuperäinen juttu oli mistä kaikki lähti alulle.
Maan möyhennöstä - olipa mukava päästä tähän vaiheeseen. Tuntuu kuin kaikki olisi mahdollista, kun maa on tyhjä, möyhennetty, parannettu ja tyhjennetty aiemmista omistajistaan. Paransin tätä nyt tuhkalla, lehtikompostilla, luujauholla (sattui olemaan ripaus jäljellä), parilla uudella multasäkillä ja kanankakalla. Huomattavasti helpompaa oli kyllä tehdä kertaalleen parannettuun paikkaan istutuspaikkaa kuin pelkälle metsämaalle.
Edestä alkaen lajikkeina Snow Pavement, papulanruusu, Linnanmäki, teresanruusu ja Kempeleen kaunotar. Aika lailla tyhjemmältä näyttää kuin ennen.
Tässä vielä todellisuutta- eihän se homma siihen lopu kun kasvit saa istutettua ja kasteltua. Vielä pitää siivota. Jälkiviisaana olisi pitänyt heti lajitella juuret ja entisen reunuksen murtuneet kattohuopapalat ei läjiin. Kottikärryjä ei taaskaan ollut riittävästi (miten ne ovatkin aina täynnä :)). Maasta nousseille kiville löytyy paikka jostakin kolosta. Mattoa leikkelin reunustaksi nurmea vasten - on ollut inhottavan kissankarvoja huokosiinsa keräävä. Aikas raskas on leikata saksilla , pitää aina välillä lepuuttaa kättä, tuntuu kyynärvarressa asti. Muovien päällä on vielä suikeroalpiturppaita angervojen juurelta. Niitä laitoin takaisin. Aion vielä kaveriksi ruusuille siirtää muualta puutarhasta vastaan tulevia kurjenpolvien pikku- ja jakotaimia. Ruusujen juurelle kippasin viime syksynä pussitettua oksahaketta. Osa oli talven aikana yllättävästi alkanut jo möyhentyä multaa kohti.
Tämä alimmainen kuva on lisätty 5.7. Kolme ruusuista (Kempeleen kaunotar, Snow Pavement ja Linnanmäki ) on vaihdettu uusiin, koska ne eivät lähteneet kasvuun. Kempeleen kaunottaren tilalle otin Sävelen. Ruusujen juurella on lemmikkejä, niitä tuli itsekseen, unikkoja ja kehäkukkia kylvin omista kerätyistä siemenistä, ja kevätkaihonkukkaa sain tutulta. Vielä näyttää matalalta, mutta sieluni silmin näen aidanteen kasvaneen korkeutta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti