Tämä savesta tekemäni patsas onnistui mielestäni hyvin, mutta harmittavasti sen koossa pysyminen tuottaa ongelmia. Patsas oli liian pitkä mahtuakseen keramiikan uuniin mitenkään päin ja jaoinkin sen kahteen osaan ja tein siihen rautaisille tuille kolot, mutta liimaus jäi näkymään ja toinen jalkaterä vääntyi väärään asentoon. Se on nyt saatu piilotettua ja saniainen peittää alemmassa kuvassa strategisen kohdan. Toivottavasti tämä joogaava metsänneito muistuttaa minuakin kaiken touhun keskellä pysähtymisen tärkeydestä ja hetkessä elämisestä: "On vain tämä hetki, tämä hetki."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti