Olihan tässä mostalgiaa, vanha jo kulunut ovi puolapuiden päällä - ikävä kyllä jotkut vieraat eivät enää uskoneet sillan heitä kantavan. Totta kyllä, että muutama lauta oli laho, mutta eihän siitä syvälle olisi pudonnut.
Sillan pois purkamisen tilanne näytti tältä. Jee - kiviä johonkin muualle!
Kehikko käsipelein leikkaamalla, kuviosaha savusi ja teki tenän, pari terää poikki. Väitti, että liian kova juttu - kummallista. Tässä kuitenkin höylättynä riittävän hyvä, vaikkei täydellinen. Loppuvaihe olikin sitten helppoa, sen kun ruuvaamaan. Nyt uskaltaa muukin kuin omaväki sillalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti